Fiat valmisteilla

Tässä nopea päivitys vielä vuoden loppuun.

Aikaa skulptaukseen ei paljoa sitten löytynytkään vuoden lopussa, mutta nyt tässä lomalla ollessani sain hieman kokeiltua tuota 3d - skulptausta ja aloin valmistella 15mm skaalaan, eli 1:100, Suomen sisällissodan taisteluja varten Armstrong-Whitworth Fiat merkkistä panssariautoa.
Kyseessä on siis panssariauto joita punaisella puolella oli kaksi käytössä, toinen Tampereella ja toinen Viipurissa.

Ohessa kuva ensimmäisestä testikappaleesta. Kyseessä on vain runko; pohja ja renkaat tulee heti kunhan ne saan piirrettyä. Koska musta muovi ei ole paras kuvattava hämärissä sisäoloissa kännykällä, niin kuva on ylivaloittunut salamalla jotta sain yksityiskohtia näkyviin.
Vertailun vuoksi kuvassa on mukana epäselvä suojeluskuntalainen 15mm skaalassa ja edessä olevat kolikot joiden päällä auto lepää ovat 20 sentin kolikoita.

Laatu oli yllättävän hyvää, jotenka aloin pohtimaan onko mahdollisesti muutaman vuoden päästä tilanne, jossa ihmiset ostavat netistä 3d malleja figuistaan ja tulostelevat niitä kotonaan.

Palaan vielä tähän aiheeseen myöhemmin, nyt toivotan lukijoille hyvää uutta vuotta!

3d skulptaus

Ostin reilu viikko sitten 3d printterin, jolla ajattelin harjoitella vähän digitaalista skulptausta.
Nykyisillä kotona pidettävillä printtereillä ei täysin valmista skulptia voi vielä tehdä, vaan se tarvitsee viimeistelyä printtauksen jälkeen.

Muutama vuosi sitten oli suuri hypetys näistä 3d printtereistä ja siitä lähtien itsellänikin on ollut tarkoitus saada joskus sellainen printtailemaan omalle työpöydälleni. Ajatus siitä että voi tulostaa ihan mitä vain on toki hieno, mutta 3d-printtaus vaatii malleja jotka on nimenomaan tehty printtausta varten.
Kokeilin itse omalla printterillä heti googlen mallinnusvaraston 3d malleista eri sotilasajoneuvojen tulostamista, mutta eihän se tietenkään niin helposti onnistunut, sillä monesti printteri alkaa tulostamaan muovia ilmaan ulkonevissa kohdissa. Tämän takia siis mallia piirtäessä pitää osata rakentaa mieluiten myös tukia, jotka auttavat ulkonevien tulostamisessa, sekä itse mallin kääntäminen optimaallisimpaan asentoon tulostamista varten.
Vähän siis hieman samaa ajattelua joutuu tekemään kun jotain hahmoa skulptatessa ja samalla miettiessä mitenkä sen voi valaa muotista mahdollisimman vähin negatiivisin päästöin.

Mallinrakennuksella opiskellessani tuli käytettyä ns. 3d-jyrsintä (eli ts. pienen pientä CNC -konetta). Sillä ei kovin tarkkaa työtä pystynyt tekemään, joten tulostelin sillä lähinnä ajoneuvojen runkoja 15mm skaalaan ja niihin lisäilin yksityiskohtia. Nykyään halvimpien mallien, kuten I-modela jyrsimen Rolandilta, saa samaan hintaan kuin 3d printterin kasattuna kotimaisesta kaupasta.
Epäilen, että 3d-printterit jyräävät jyrsimet hyvin marginaalikäyttöön mallinrakennuksessa, joten jos miettii haluaako itse tehdä figuja (varsinkin ajoneuvoja) 3d malleista niin suosittelen printtereitä.

Alla kuva 1:300 tulostamastani talosta, malli on Thingversestä nimimerkiltä  jonnybrokenbones. Aika hyvää omasta mielestä 6mm figujen maastoksi.

Yhä edelleen suurin ongelmani on ajan löytäminen skulptailuun, mutta heti kun saan jotain järkevää blogattavaksi, niin siitä kirjoitan. Yritän ottaa myös jotain mukaan tuosta 3d skulptaamisesta vähitellen kun saan siitä enemmän käytännön kokemusta.

Tässä vielä linkki tulostimeen jonka hankin: http://www.verkkokauppa.com/fi/product/23191/dqkjs/CEL-Robox-Home-Student-3D-tulostin-1-kela

Suurennuslasista ideoihin

Suurennuslasin avulla skulptaamista on tullut joskus tehtyä ja se on ihan toimiva ratkaisu varsinkin pienemmissä skaaloissa. Jalkaväen tekeminen 6mm skaalassa melkeinpä vaatii suurennuslasia.
Nyt on mietinnässä että minkälaisen suurennuslasin sitä hankkisi. Vaihtoehtoina on mm. pöydän reunaan kiinnitettävä tai sitten pöytälamppu jossa on suurennuslasi. En oikein ole varma kuinka mukava vaihtoehto olisi käyttää päähän kiinnitettävää suurennuslasia, pitkän aikaa jos skulptaa niin luulisi sen olevan vain haitaksi, joten jätän sen vaihtoehdon laskuista pois.
Pitäisi myös joskus kokeilla mikroskoopilla skulptaamista, kyseistä tekniikkaa käyttää GHQ omassa 1:285 skaalassaan.

Tästä onnistuin tietenkin eksymään siihen, että tekisi mieli kokeilla skulptata sotalaiva jossain pienessä mittakaavassa. Ja juuri tämä on skulptauksen suurimpia ongelmia! Ideoita tulee tuhat kertaa enemmän kuin ehtii toteuttaa niitä. Varsin vaarallista on myös kiinnostuksen lopahdus, eli kun jättää skulptin kesken ja siirtyy seuraavaan. Toisaalta, jos jatkaa väkisin skulptin tekemistä vaikka ei kiinnostaisi, niin onko enää kyseessä mukava harrastus vai pikemminkin työ josta ei paljoa palkkaa saa?

Sitten vielä pohtimisesta johonkin konkreettisempaan.
Ostin Biltemasta heräteostoksea tinanpoisto-/korjaustyökalut -sarjan ja ajattelin testata niiden käyttöä skulptauksessa. Noh, heti paketin avattua tuntui virheostokselta nuo. Käsiosat on halpaa muovia hyvin kulmikkaassa muodossa, eli eipä ole kauhean mukavat käsiin. Toki nuo varmaan käy hyvin uudelle skulptaajalle joka haluaa testailla kuinka se skulptaus onnistuu, mutta ainakin omat käteni on jo tottunut mukavempiin kädensijoihin, joten nuo vain häiritsevät keskittymistäni.
Suosittelen siis käyttämään rahaa vähän enemmän ja hankkimaan paremmat kuin nämä:
http://www.biltema.fi/fi/Tyokalut/Hitsaaminen-ja-juottaminen/Juotostarvikkeet/Tinanpoisto-korjaustyokalut-6-kpl-19729/

Skulptaus osa 9: Yleisesti 6mm skulptauksesta

Tällä kertaa käydä pienen yleiskatsauksen, kuinka 6mm skaalaan voi skulptata rautalankaa armaturena käyttämällä.
Koska 6mm skaala on paljon pienempi, ei normaalisti armatureen tarvitse tehdä mitään käsiä, vaan pelkkä väärinpäin käännetty U-muoto riittää hyvin. Alla kuva aiheesta:

Tässä skaalassa ei kannata alkaa tehdä välikerrosta, jossa muotoilee lihaksia, vaan kannattaa suoraan skulptata pintakerros mahdollisimman hyvin heti alkuunsa, jottei sille tarvitsisi jälkeenpäin tehdä mitään.
Itse aloitan aina jaloista. Otan siis pienen palasen massaa ja muotoilen siitä jalkojen ympärille kengät ja housut. Kauhean suuria yksityiskohtia ei tarvitse alkaa tehdä, sillä skaala on niin pieni, mutta kengät on hyvä yrittää erottaa housun punteista.
Toisena osana teen torson ja mahdollisen paidan tai takin. Jos torsoon tulee varusteita (esim. tetsaria, haarniskaa ym.) kannattaa ne muotoilla heti tässä vaiheessa.
Torson jälkeen on parasta tehdä kädet ja mahdolliset varusteet jotka ovat käsissä. Käsiin ei kannata käyttää lankaa, vaan muotoilee ne suoraan massasta. Näissä ei kauheasti voi hifistellä, joten suosittelen esim. rynnäkkökivääriä skulptatessa tyytymään siihen, että ne tärkeimmät asiat näkyy josta voit erottaa että kyseessä on rynnäkkökivääri eikä esimerksiksi patonkikori.

Viimeisenä kannattaa tehdä pää. Jos päähän tulee kypärä tai hattu, se kannattaa tehdä samalla kertaa, muuten voi tulla vaikeata tehdä päähän varustusta ilman, että hahmo muuttuu bubble-headiksi.

Tässä vielä esimerkkikuva miltä lopussa näyttää 6mm hahmo:

Skulptaus osa 8: lihaa luiden päälle

Nyt käsittelen 15mm skaalassa rautalangasta tehdyn armaturen päälle ihmisen hahmon skulptausta.
Suuria eroja ei ole esim. 25mm skaalaan taikka 30mm skaalaan, joissa lihaksistoa skulptataan vain yksityiskohtaisemmin.
Itse käytän rautalanka-armatureissa U-muotoa ylösalasin käännettynä, niin että armaturen jalat painetaan korkin sisään. Näin armature pysyy paikoillaan skulptatessa.

Rautalankaa vääntämällä voidaan asento laittaa mielensä mukaiseksi. Erikoisemmissa asennoissa kannattaa olla tarkkana, ettei jaloista tule epäluonnollisen kokoisia. Asentoja katsoessa voi käyttää apuna niin elävää mallia (taikka peiliä josta itseään ihastelee) kuin valokuvia.
Kun rautalanka on väännetty asentoon ja laitettu kiinni korkkiin, on aika alkaa leikkimään massan kanssa.
Itse käytän joko uunissa kovettuvaa fimoa taikka greenstuffia tässä kohtaa. Jälkimmäinen on kalliimpaa mutta  tuntuu jäävän rautalankaan kiinni paremmin ohuina kerroksina.

Oma tapani on aloittaa tekemällä ohut kerros hahmoa rautalangan päälle. Tähän voi mallintaa suurimpia lihaksia ja muita tärkeitä muotoja. Tarkoitus on kuitenkin tehdä todella ohut kerros, jotta sen päälle voi vielä mallintaa vaatetuksen ja varusteet ilman että hahmosta tulee liian leveä muodoiltaan.
Tässä vaiheessa en normaalisti mallinna käsiä ja päätä, koska ne teen yleensä vaatteiden skulptauksen kanssa yhtä aikaa. Rautalankaa ei tarvitse käsissä käyttää 15mm skaalassa, mutta se voi auttaa esimerkiksi aseen teossa hahmolle. Suuremmissa skaaloissa (25-30mm) kannattaa käsiin käyttää rautalankaa ja tehdä niiden päälle lihaksisto tässä vaiheessa.

Jos haluaa tehdä tarkasti lihaksistoa tässä vaiheessa, esimerkiksi isompaa skaalaa skulptatessa (taikka 15mm skaalassa, jos hahmolla ei ole paljoa vaatteita) kannattaa käyttää joko alastonta mallia apuna tai googlettaa vaikkapa hakusanalla "muscle sketch" apua itselleen.

15mm skaalaa pienempiä miniatyyrejä tehdessä en ainakaan itse tee minkäänlaista lihaksistoa, vaan skulptaan vaatteet ja varusteet suoraan rautalangan päälle.
Alla vielä kuva miltä oma figuurini näyttää tämän vaiheen jälkeen:

Skulptaus osa 7: Kasvojen skulptaus

Tässä osassa kerron miten itse teen pään skulptauksen. En väitä, että omani olisi ainoa oikea tapa eikä myöskään paras tapa. Lähinnä jaan oman tekniikkani sen takia, jos joku sitä haluaa kokeilla tai saa ideoita itselleen. 

Koska skulptaan pääosin 15mm skaalassa niin esitän pään skulptaamisen kyseiseen skaalaan. Tein esimerkin suurennoksena, ihan vain jotta saisin edes jonkinlaisia kuvia (vaikka nekään eivät ihan täysin parhaimpia ole).

Teen normaalisti Greenstuffista päät, mutta nyt käytin Fimo Softia esimerkissä.

Aluksi otin tikun päähän massaa jota muotoilin sormillani hieman soikioon päin. 

Tämän jälkeen teen silmien kohdalle syvät viivat, joista lähden muokkaamaan silmiä.

Tämän jälkeen "avaan" silmiä isommiksi venyttämällä viivaa ylöspäin ja alaspäin. Samalla nenänvarsi alkaa muotoutua silmien keskelle.

Tämän jälkeen kavennan pään alaosaa, jotta saan muokattua poskia vähemmän pyöreiksi ja saan samalla leukaa esiin. 

Tämän jälkeen alan muokkaamaan nenää enemmän esille. Työnnän silmien alta molemmilta sivuilta nenää kasaan, niin että nenänpää tulee näkyviin. Tämän jälkeen työnnän myös alhaalta päin massaa kohti ylös, niin että nenä erottuu pään alaosasta. Kuvasta tuli vähän epäselvä, mutta ajatus siis on saada nenä selvästi erottumaan, sillä 15mm skaalassa nenä muokkaa paljon kasvojen ilmettä.

Tämän jälkeen teen viivamaisen suun, jota muokkaan ylhäältä ja alhaalta, sekä sivuilta niin, että se on mukavan näköinen omiin silmiin.  Lopuksi pehmennän vielä pään muotoja pallopäisellä työkalulla ja vedellä, niin ettei liian jyrkkiä muotoja jää näkyville. Tässä on hyvä mm. ottaa silmien ympäriltä liian syviä muotoja poius, samoin kun poskia muokata vielä inhimillisempään muotoon.

Lopputulos 15mm skaalassa Greenstuffilla tehtynä noi näyttää tältä:

Yleensä jätän pään yläosan aika pieneksi, sillä skulptaan erikseen mahdollisen kypärän hahmon päähän ja 15mm skaalassa on hyvä jättää tilaa kypärälle reilusti, sillä liian ohuen kerroksen skulptaaminen tuppaa olemaan vaikeata. 

Suuremmissa skaaloissa voi käyttää hyvin erilaista tapaa skulptata päätä, esimerksiksi nenän voi skulptata erillisestä palasta kasvojen päälle vasta sen jälkeen kun silmät ja suu on tehty sekä kovettuneet. 

Pientä lisäinffoa armatureista

Hieman kiireellistä on ollut, enkä ole viitsinyt laittaa mitään hätäisesti kirjoitettua tekstiä blogiin. Nyt ajattelin kuitenkin jotain nopeata kirjoittaa, jotta tiedätte että olen elossa ja yhä blogia jatkan.

Tulin tilanneeksi paria erilaista armaturea skulptaukseen. Vaikka kyseisiä skaaloja en niin paljoa harrasta, halusin ihan mielenkiinnosta nähdä mitä etuja mikäkin armature tuo skulptaukseen.

Laidoilla näkyy Dan Kellyn tekemät armaturet. Vasemmalla oleva on 25mm kokoluokkaa ja oikealla puolella oleva on 32mm kokoa. Näitä löytyy myynnistä erilaisissa perusasennoissa mm. kyykyssä, kallistuneena eteenpäin, hieman taaksepäin nojaava jne.
Armatureilla ei ole käsiä, joten näistä saa helposti tehtyä hyvin erilaisia figuureita. Itse olen huomannut parhaimmaksi tavaksi porata pieni reikä olkapäihin sivulta, liimata rautalanka reikään kiinni ja muotoilla rautalangasta käden asento (sekä mahdollinen ase tai esine). Alhaalla kuvassa pieni havaintoesitys:

Ensimmäisessä kuvassa keskellä oli Ebobin armature, jonka koko on 30mm. Vaikka aluksi armature näyttää siltä, että sitä taivuttamalla ohuista nivelistä saisi oikean asennon tehtyä, asia ei ole näin. Materiaali katkeaa helposti. Näitä siis kuuluu käyttää "leikkaa ja liimaa" -tyylillä. Itse pidän sitä hieman turhan hankalana ja aikaa vievänä.

Itse aion kokeilla jotain hieman Kellyn armaturejen kaltaista ratkaisua 15mm skaalaan. Tietysti monen asennon tekeminen omaksi armaturekseen vie aikaa sekä muottimateriaalia. Kuitenkin itse skulptailen sen verran, että tuo vaiva on pieni hyötyihin verrattuna.

Pieni huomio vielä. Yleensä armaturet sisältävät lyijyä, joten älä syö armaturejasi, vaikka ne näyttäisivätkin herkullisilta. Kädet kannattaa aina pestä kun on käsitellyt lyijyä.

Sculptaus osa 6: Suojavarusteet

Ajattelin nyt kirjoittaa pienen tekstin suojavarusteista kun sitä ehdotettiin. Suojavarusteiden käyttöä suosittelen, vaikka näen asian jokaisen omana asianaan jos on tietoinen riskeistä. Ehkä tärkein suojavaruste on massojen käsittelyssä hanskat (kumihanskat toimivat hyvin, milliputin kanssa suositellaan nitriilihanskoja). Ainakin greenstuff ja milliput voivat ärsyttää ihoa ja tuhota hermoja sormistä pitkällä aikavälillä. Suosittelen katsomaan pakkausten ohjelapuista ne varotukset, ei ne siellä turhaan ole.

Suojalaseja suositellaan käytettävän ainakin greenstuffin turvallisuusohjeessa. Skulptatessa harvoin silmiin lentelee massoja, mutta jos niin käy, niin se vaatii sairaalassa käynnin. Jos käytät jossain vaiheessa skulptausta sähkötyökaluja, esim. dremelliä hiomiseen, käytä suojalaseja.

Hengityssuojainta tulisi käyttää jos hioo greenstuffia tai milliputtia, lisäksi hyvästä tuuletuksesta pitää pitää huolta jos lämpötila on yli 38 celcius astetta.

Fimon kanssa ei tarvitse suojalaseja, hengityssuojaimia eikä suojahanskoja. Ainoa mitä pitää varoa, on, ettei fimoa kovetettaessa lämpötila nouse yli 130 celcius asteen. Liian kuuma lämpötila voi päästää ilmaan kaasuja, tosin nähtävästi kyseinen lämpötila on vasta jossain 190 asteen paikkeilla.

Älä säilytä massoja ruuan kanssa samassa paikassa ja pidä ne lasten ulottumattomissa. Älä myöskään käsittele massoja paikoissa, joissa syödään tai valmistetaan ruokaa. En myöskään suosittele massojen käyttöä tiloissa, joissa on pieniä lapsia (vaikka eivät olisikaan samaan aikaan paikalla). Massojen pieniä paloja voi jäädä lattialle huomaamatta ja lapsi voi ne noukkia sieltä suuhunsa.

Suojavarusteita saa rautakaupoista ja vastaavista (esim. Hong Kong - tavaratalot)

Sculptaus osa 5: Ihmisen anatomiasta

Tämä on se tylsä aihe jonka skippasit kuvaamataidon tunnilla koulussa ja keskustelit kavereidesi kanssa kuinka ärsyttävä hahmo se Jar Jar Binks olikaan Tähtien sodassa.

Jos aiot skulptata ihmistä, on hyvä tietää jotain perusasioita ihmisen mittasuhteista. Heti ensimmäisenä huomiona kerrottakoon, että miniatyyrien skulptaamisessa ei yleensä noudateta mittasuhteita kovinkaan tarkasti. Koska miniatyyrit ovat pieniä, tulee tarpeelliseksi korostaa tiettyjä asioita hahmossa ns. overscalessa eli ylimittakaavassa. Näitä ovat yleensä varustus. Pelikentältä pitää pystyä erottamaan hahmoista kenellä on normaali miekka ja kuka kantaa pyhää mahinkokahvaista tulenjumalan miekkaa.

Toinen normaalisti yliskaalattu on pää. Kuitenkin figuurissa pää ja kasvot tuovat persoonallisuutta, isopäiset hahmot eivät myöskään näytä kauhean huonoilta ylhäältä päin katsoen.

Näiden lisäksi on tietenkin heroic-mittakaava, jossa on vähän kaikkea ylimitotettu, varsinkin leveyssuunnassa. Mikään ei toki estä scupltaamasta mittasuhteiltaan täysin realistisia figuureita. Pienoisrautatiefiguureista saa hyvin selville, kuinka erilaiselta realistiset figuurit tuntuvat muiden miniatyyrien vierellä.

Hyvä asento miniatyyrille riippuu paljolti minkälaista figuuria on skulptaamassa. Historiallisissa peleissä asennot yleensä ovat hyvin luonnollisia ja realistisia. Jos teet antiikin ajan keihäsmiestä, suosittelen etsimään kuvia historian elävöittäjien sivuilta, niistä löytyy usein kuvia miltä näyttää taisteluasento minkäkin aseyhdistelmän kanssa. Voit myös tietenkin kokeilla asentoja peilin edessä suunnitellessasi figuuria tai pyydät jotakuta muuta seisomaan mallina.

Fantasiafiguureissa asentojen ei tarvitse olla realistisia, tietyssä määrin. Tällä tarkoitan sitä, että jos figuuri on normaali ihminen, ei sen kyynärpää saa liikkua sellaiseen asentoon mihin se ei normaalisti pääse. Taisteluasento voi silti olla epäkäytännöllinen sillä monesti kaikki näyttävät asennot ovat sitä.

Ihmisen mittasuhteille on tehty erilaisia "täydellisen ihmisen" kaavoja. Kuten arvata saattaa, niin nämä eivät ole mitenkään tarkkoja, koska jokainen ihminen on vähän erilainen. Näistä voi kuitenkin olla hyötyä hahmotellessa skulptauksessa figuuriaan. Joissakin taulukoissa ihmisen pituus on seitsemän ja puoli päänpituutta, joissakin kahdeksan päänpituutta. Alhaalla on yksi nopeasti tehty havainnekuva, jossa punaiset viivat menee kahdeksan päänmitan mukaan. Lyhykäisyydessään viivat menee näin: leuka; rinnat; juuri navan yläpuolelta; haaroväli; alareidet; polvien alta; säärien puolivälin kohdalta.

Lihakset ovat myös tärkeitä figuurin teossa. Yleisenä ohjenuorana voi pitää sitä, että mitä pienempi skaala sitä vähemmän lihaksia näkyvillä. Pieniin skaaloihin siis ei tarvitse lähteä kaikkia näkyviä lihaksia tekemään, vain ne suurimmat jotka antavat hahmolle sen muodon.

Jos hahmollasi on paljon vaatteita ja varusteita päällä, hahmottele suurimmat lihakset karkeasti, jotta saat varusteet skulptattua helpommin luonollisemman näköiseksi hahmon päälle. Jos hahmo on vähissä vaatteissa, tulee kiinnittää enemmän huomiota lihaksiin ja niiden viimeistelyyn tietenkin.

Lihaksistoa varten google on hyvä ystävä, esimerkiksi hakusana "leonardo muscle" antaa hyviä kuvia Leonardo da Vincin piirtämistä lihaskuvista, jotka ovat yhä edelleen käypiä lihasten tutkiskeluun piirtämisessä ja muotoilussa.

Skulptaus osa 4: Armature ja Dollie

Skulptaajan hyvä apuri on armature tai dollie. Armatureksi yleisin mielletään rautalangoista väännetty "runko" tai luuranko, jossa voi olla myös muotoiltuna luurankoa tai lihaksistoa. Dollie tarkoittaa taasen enemmänkin jo pitemmälle vietyä hahmoa, joka muistuttaa alasti olevaa hahmoa. Armaturejen ja dollien eroja on muutama. Armaturea voi väännellä eri asentoihin ja hakea mieleisensä, dolliet tulevat yleensä kiinteinä ja niiden asentoa et voi itse päättää. Dollien päälle on tosin helpompi työstää figuuri, koska sinun tarvitsee tehdä vain vaatteet ja varustus, armaturessa joutuu skulptaamaan paljon enemmän.

Dolliet ovat siis hyvä vaihtoehto niille, jotka haluavat joko nopeuttaa työtänsä taikka eivät ole vielä kauhean hyviä skulptaamaan ihmisen muotoa. Ammattilaiset käyttävät usein kuitenkin armaturea, koska se antaa paljon enemmän mahdollisuuksia, vaikka vaatiikin tekijältään enemmän taitoa.

Sekä dollieita että armatureja voi ostaa lähinnä ulkomailta. Jälkimmäisiä voi tehdä hyvin yksinkertaisina itsekkin ja alla on pari erilaista tapaa miten se onnistuu.

Ota pala rautalankaa .

Tee siihen silmukka.

Kierrä päät toistensa ympäri kaksi tai kolme kertaa tiukasti

Liimaa tai juota lankaa kierretyn osan kohdalta. Tässä kohtaa liimaus on paljon helpompaa saada kauniimmaksi.

Leikkaa yläosan lenkki auki, niin saat siitä kädet armaturelle.

Toinen tapa on skulptata lankojen päälle hieman torsoa ja mahdollisesti myös päätä. Tämän jälkeen tehdään armaturesta muotti, jolloin voi valaa helposti lisää samanlaisia armatureja.

Alhaalla kuva vanhasta armaturestani josta tein muotin, sekä sitä alempana uudesta joka on paljon parempi kuin edeltäjänsä.

Armaturen tekotapoja on tietysti paljon enemmän kuin mitä tässä esitin, nämä ovat lähinnä niitä mitä itse käytän. Kannattaa kokeilla itse erilaisia tapoja, jotta löytää parhaimman juuri omaan tarkoitukseen. Armatureja voi ja kannattaa käyttää myös niin hirviöissä kuin eläimissä, tällöin pitää ehkä käyttää enemmän lankoja jalkojen ja häntien tukemiseen.

Seuraavassa blogauksessa käyn läpi hieman ihmisen anatomiaa ja miten se pitää huomioida skulptauksessa.  

Skulptaus osa 3: kuvallisempaa syventymistä alkuun

Tässä viestissä hieman lisää massoista ja työvälineistä, lähinnä kuvin, mutta myös hieman lisätietoa.

Kuvassa oikealla pötköissä Milliputin yellow-grey massat, joita kannattaa sekoittaa suhteessa 50:50. 

Oikealla kneadiitti, eli greenstuff, joka tulee yleensä pienissä erissä ostettuna yhtenä kappaleena sinisen ja keltaisen osan ollessa toisissaan kiinni. Netissä olen lukenut että jotkut irroittavat osat toisistaan, jotta kneadiitti ei mene massojen keskeltä huonoksi. Itse en ole tätä todennut tapahtuvan, massat menevät nopeammin huonoon kuntoon kokonaan ihan vain säilytyksessä. Kneadiittia kannattaa sekoitella oman maun mukaan, monet käyttävät keltaista enemmän, koska massa on tällöin joustavampaa ja pehmeämpää. Sinisen lisääminen taasen tekee siitä kovempaa ja jäykempää.

Yllä on kuva kovettuneesta greenstuffista ja Milliputista.

Yllä kuvassa on Fimoa ennen uuniin laittamista. Uuni ei oikeastaan kauheasti väriä muuta, mutta pinnan kiilto häviää. Vasemmalla on Softia, jota saa kyllä kaikeissa väreissä (itse pidän pinkkiä aika miehisenä skulptaukseen). Oikealla Effectiä, jossa on siis hienoa (tai "hienoa") glitteriä massassa, tätäkin saa aika monessa eri värissä. Värejä kannattaa käyttää jos on tekemässä monimutkaisia skulpteja, joissa eri väriset osat auttavat hahmottamaan yksityiskohtia skulptatessa.

Tässä kuvassa onkin sitten hieman työkaluja. Nämä ovat niitä joita pidän kotona, koulussa on n. puolet työkaluista. Vastapäivään ylhäältä alas on ensin kolme pallopäätä, Tampereen keskustasta löytyy taitelijaliike läheltä stockmannia, jossa viiden pään setti oli vähän päälle 4e (noin puolet ebayn hinnoista siis). Tämän jälkeen on miniviila (tai koruviila tai mitä nimeä ikinä haluat käyttääkkään) sekä merkkauskynä, josta terä on katki (kyseinen "kynä' on siis terästä ja se on tarkoitettu metallin merkkaamiseen). 

Tämän jälkeen tulee yksi itsetekemä kokeilu messinkipäisestä loivasta piikistä. Sen vieressä taasen on todella pieni talttapäämeisseli, joka on muuten aika hyvä skulptaustyökaluksi.

Sitten on perinteinen nuppineula, sekä nahkaneula. Viimeisenä löytyy katkoteräveitsi ja sormipora.

Pienoismallipuristimet ovat yksi hyvä vaihtoehto figuurin kiinnittämiseen johonkin, toinen on taas vieressä oleva korkki. Greenstuffin kanssa kannattaa käyttää vettä työkaluissa, vesipurkiksi voi keksiä mitä vain (niille joilla on pieni taapero kotonaan on aika helppoa löytää pilttipurkkeja). 

Cocktail-tikkuja ei kannata yleensä käyttää, puuhun jää helpommin kiinni massat kuin metalleihin. Metalliset puristimet voi olla vankka tapa pitää figuurin armature paikoillaan, mutta voin kertoa että hankalaa on pitää painavaa puristinta kädessään skulptatessa. Mittakaavamitta on hyvä, jos haluaa vertailla onko tuotos oikeassa mittakaavassa. 

Loppujen lopuksi pitää vielä sanoa, että työkaluja ei tarvitse olla montaa, kaksi tai kolme riittää, kunhan ne on hyviä.

Skulptaus osa 2 - työvälineet

Työvälineet ovat tärkeä osa skulptauksessa. Huonoilla välineillä ei tule kaunista jälkeä. Tätä voi tietysti hieman kompensoida taidoilla, mutta parasta tulosta tulee jos on taitava ja hyvät työkalut.

Ihan ensimmäinen asia työkaluissa on puhtaus. Pidä siis aina työkalujesi pinnat puhtaina! Näin massat eivät pääse kiinni työkaluihisi ja skulptausjälki on tasaista.

Työkaluna voit käyttää melkeinpä mitä vain, mikä ajaa asiansa, eli tekee kaunista jälkeä skulptatessa. Jotkut firmat myyvät suoraan miniatyyriskulptaajille työkaluja, nämä normaalisti maksavat myös maltaita, vaikka pääset saaman tulokseen halvemmilla työkaluilla.

Tässä hieman ideoita ja suuntaa antavaa listaa mitä käyttää työkaluina (nämä ovat lähinnä niitä mitä löytyy myös itseltäni):

Savityökalut ovat hyviä, koska ne on tehty samaan tarkoitukseen, eli massojen muotoiluun. Monesti kyseiset työkalut ovat kuitenkin suht isoja miniatyyrien skulptaukseen, joten kannattaa etsiä erikoisliikkeistä näitä tarvikkeita. Metalliset sopivat hyvin, mutta olen kuullut monien myös kehuvan silikonisia työkaluja joihin massat eivät jää kiinni niin helposti.

Pallopäiset savenmuokkaustyökalut ovat todella hyviä kun pitää tehdä kaunista pinta-alaa.

Neulat ovat toinen hyvä. Nuppineuloja voi käyttää aivan pienimpien reikien tekemiseen. Yksi hyvä työkalu on nahkaneula, jonka kärki taipuu hieman. Tämän ansiosta se sopii hyvin muotoiluun.

Jos omistaa isot sormet, niin kannattaa askarrella neuloille omat kahvat, joista on helppo pitää kiinni  vakaasti.

Veitset. Näistä parhaimpia ovat mm. kynäveitset ja todella pienet katkoteräveitset. Näiden etuna on todella terävät reunat, joita käyttää hyödyksi.

Itse tehdyt työkalut ovat joskus myös hyvä ratkaisu. Näitä voi tehdä niin teräksestä kuin messingistä. Huolellinen työnjälki on tärkeätä, jotta työkaluista ei tule rosoisia pinnaltaan. Näiden tekemiseen tarvitaan hieman taitoa taikka paljon opettelua. Netistä löytyy jonkinlaista neuvoa omien työkalujen muokkaamiseen teräksestä.

Muotoilutyökalujen lisäksi on hyvä olla jokin alusta pöydän suojana, jollei siihen halua pieniä paloja massoja jäävän kiinni. Lisäksi pöytälamppu tai muuten hyvä valaistus on tarpeellista, todella pienissä yksityiskohdissa suurennuslasilla varustettu pöytälamppu on ihan jees tavaraa.

Näiden lisäksi kannattaa greenstuffia varten olla vettä, johon kastat vähän väliä työkalujasi, jottei greenstuff jää niihin kiinni (muilla massoilla tämä ei ole tarpeellista).

Jos käytät rautalangasta tehtyä armaturea, suosittelen laittamaan sen kiinni korkkiin (sellaiseen kuin mitä viinipulloissa on), mieluiten käyttämättömään, niin että jalan langat työntyvät korkkiin ja pitävät hahmon pystyssä. Näin on helpompi työskennellä, kun voit oottaa kiinni korkista figuurin sijaan.

Armaturen ja dollien käytöstä tulen kertomaan lisää tulevissa blogauksissa.

Lopuksi vielä kehoitan käyttämään luovuutta työkalujen keksimisessä, kaikkea ei ole vielä keksitty.

Skulptaus osa 1 - massat

Ajattelin kirjoittaa blogisarjan skulptaamisesta (ja ehkä laajentaa sitä myöhemmin muuhunkin), kerran kun suomeksi ei hirveän paljon ole tietoa asiasta. Jos olet kiinnostunut, niin jatka vain lukemista.

Olen itse pelaillut miniatyyreillä jo vuosia. Koulutukseltani olen metallialan artesaani, joten jotain taiteellista silmää kai pitäisi löytyä (lisäksi opiskelen mallinrakennusta tällä hetkellä).

Skulptausta olen sitten harrastanut vähän vähemmän, mutta yritän tehdä sitä mahdollisimman usein, sillä jonossa on paljon eri töitä. Olen kiinnostunut eniten historiallisista ja moderneista miniatyyreistä, 15mm ja 6mm skaala on lähinnä sydäntäni.

Ensimmäisessä blogauksessa käyn läpi skulptauksessa käytettäviä massoja.

Kneadatite, eli tutummin greenstuff, on yksi yleisimmistä massoista joita skulpauksessa käytetään. Nimi greenstuff tulee blue/yellow -sekoituksesta, joka sekoittuessaan muuttuu (yllätys yllätys) vihreäksi. Muitakin sekoituksia löytyy, kuten brownstuff, josta siis tulee ruskeeta. Suurin ero näillä kahdella on se, että jälkimmäinen on kovempaa ja myös hintavampaa.

Greenstuff on hyvä pienten osien tekemiseen sen jäykkyyden ja tarttuvuuden takia. Tarttuvuus on myös haitta puoli, sillä greenstuff jää kiinni helposti työkalujen pintaan ja näin ollen tekee muotoilusta hivenen haastavaa. Greenstuffia voi hioa, mutta se ei ole kaikkein paras tapa käsitellä tuota ainetta.

Greenstuff kovettuu huoneen lämmössä, mutta kovettuminen vie aikaa, itse normaalisti odottelen muutaman tunnin ennenkuin jatkan työtä. Greenstuff ei kovetu kivikovaksi, joten figuurin kanssa saa olla varovainen vielä kovettumisen jälkeenkin.

Greenstuffia kannattaa säilyttää viileässä (kuten jääkaappi) ja tiiviissä pussissa, näin se säilyy paljon pidempään tuoreena ja sitä on helpompi muotoilla.

Huom! Kneadatite on myrkyllistä, älä syö sitä äläkä esim. tiputtele pieniäkään paloja lattialle jos omistat esim. lemmikkieläimen taikka pienen lapsen joka tykkää syödä kaikkea lattialta löytyvää. Hanskojen käyttö greenstuffin kanssa on myös järkevää.

Games Workshopilla on myynnissä tuote nimeltään Liquid Greenstuff. Tällä ei ole tekemistä kneadatite-greenstuffin kanssa mitään muuta kuin väri. Sen verran voin kokemuksesta sanoa, että tuolla voi tasoitella joitakin pinnalle jääneitä epätasaisia kohtia.

Fimo on hyvin yleinen askartelukaupoista löytyvä massa. Normaali fimo kovetetaan uunissa ja sitä löytyy erilaisina versioina. Itse olen Suomesta löytänyt ainoastaan effectiä ja softia. Soft on todella pehmeätä, joten sitä on vaikea käyttää mihinkään tarkkaan työhön. Effect on hieman jäykempää, mutta siitäkin on vaikeampaa tehdä pieniä osia verrattuna esim. greenstuffiin. Effect toimii kuitenkin hyvin alimmaisena kerroksena figuurissa, jolloin se on helppo muokata, laittaa uuniin vähäksi aikaa ja sen jälkeen pääsee heti jatkamaan figuurin tekemistä, ilman että joutuu odottamaan pitkiä kovettumisaikoja. Uunissa kovettuvissa massoissa kannattaa muistaa se, että jos skulptissasi on jo ilmassa kovettuvaa massaa (esim. greenstuff), et voi laittaa sitä enää uuniin kovettumaan. Käytä siis aina ensin fimoa, jos aiot käyttää sitä työssäsi.

Fimo Air on taasen ilmassa kovettuvaa massaa. En ole vielä avannut kyseistä pakkausta kaapistani, vaikka se on ollut siellä jo jonkin aikaa. Kaverin kautta kuitenkin kuulin, että suuremmissa töissä se tuppaa halkeilemaan. Tämä kuulostaa hyvin normaalilta efektiltä joka tulee savimaisille massoille, se tarkoittaa liian nopeata kuivumista. Tätä voi yrittää ehkäistä mm. laittamalla työ muovipussiin, jossa se kuivuu hitaammin.

Milliput on myös suht yleinen massa. Se kovettuu ilmassa muutamassa tunnissa. Aluksi milliput tarttuu suht hyvin, muttei kuitenkaan niin hyvin kuin greenstuff. Milliput on myös todella pehmeätä aluksi, joten jos olen tekemässä jotain tarkkaa työtä, laitan milliputin paikalleen ja hahmottelen vähän. Tunnin tai parin päästä milliput on sopivan kiinteätä, että siihen voi tehdä tarkkoja muotoja. Kannattaa kuitenkin muistaa, että jos milliput on ehtinyt jo kovettua hieman, se tuppaa halkeilemaan jos sitä yrittää liikaa muokata.

Näiden lisäksi on olemassa muita massoja, joita en itse ole käyttänyt (esim. Super sculpey). Näin ollen en sen pahemmin niistä kerro tässä.

Seuraavassa blogauksessa käsittelen hieman työkaluja mitä miniatyyrin skulptauksessa voi tarvita.

EDIT: Tarkkaavaisten lukijoiden ehdotuksesta mainittakoon vielä Milliputista, että se on savipohjainen epoksimassa, joten veden käyttäminen antaa lisäaikaa työstämiselle kuten normaalin saven kanssa. Lisäksi Milliput on myrkyllistä, eikä sitä suositella käytettävän paljain käsin, koska se voi aiheuttaa allergisia reaktioita sekä mahdollisesti pitkän käytön jälkeen hermojen tuhoutumista sormissa. Lateksi- ja vinyylihanskat eivät suojaa täysin tältä, suositeltavaa on käyttää nitriilihanskoja.